Hautaan siunaaminen pääsääntöisesti vain jäsenille
Seurakunnassamme on aikaisemmin siunattu hautaan myös kirkkoon
kuulumattomia. Me Karkkilan seurakunnan papistossa olemme keskenämme sopineet, että näin ei enää tehdä. Tahdomme perustella kantaamme – toki keskustella asiasta.
Olemme kuitenkin miettineet asiaa vakavasti usealta eri kannalta. Omien johtopäätöstemme seurauksena olemme tulleet seuraavaan tulokseen: hautaan siunattavan on oltava seurakunnan jäsen, joko Karkkilan seurakunnan tai jonkin muun. Myös muihin kristillisiin kirkkoihin kuin omaan kirkkoomme kuuluvat siunataan hautaan pyydettäessä. Kirkkoihin kuulumattomien kohdalla voimme tehdä poikkeuksia painavista syistä.
Vainajan vakaumuksen kunnioitus
Ensimmäinen lähtökohtamme on seuraava: vainajan omaa vakaumusta on
kunnioitettava. Käsityksemme mukaan vainaja erotessaan kirkon jäsenyydestä on oikeustoimikelpoisena ihmisenä tehnyt oman selkeän päätöksensä ja osoittanut, että hän ei halua seurakunnan palveluita. Tätä hänen päätöstään me tahdomme kunnioittaa.
Hautaan siunaamisessa on myös läsnä kaste: kasteessa kristillisen
kirkon jäsen liitetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Mikäli
henkilö on tahtonut erota kasteen liitosta ja samalla kirkon
jäsenyydestä, on papin velvollisuutena ottaa tämä huomioon hautajaisten
kohdalla. Mikäli henkilöä ei ole koskaan edes kastettu, olisi hänen siunaamisensa hautaan täysin perusteetonta.
Aikaisemmin seurakunnassamme siunattiin kirkkoon kuulumattomia hautaan papin päätöksellä, jos omaiset toivoivat ja jos oli varmaa, ettei vainajalla ollut mitään siunaamista vastaan. Vainajan mielipiteen selvittäminen varmuudella oli hyvin vaikeaa ja hänen uskonsa tilan arvioiminen mahdotonta.
Nyt päätösvalta siunaamisesta on kokonaan annettu sille, jolle sen pitääkin
kuulua, eli vainajalle itselleen. Siispä: jokaisen, joka haluaa tulla siunatuksi
hautaan Karkkilan seurakunnassa, täytyy eläessään itse huolehtia, että on Karkkilan seurakunnan, jonkin muun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan tai jonkin muun kristillisen kirkon jäsen.
Jokaisella Karkkilassa asuvalla on oikeus tulla haudatuksi Karkkilaan
Hautatoimilaki velvoittaa seurakunnan huolehtimaan jokaisen Karkkilan
alueella asuvan hautaamisesta. Tämä asia hoidetaan, kuten pitääkin hoitaa.
Hautaus ja hautaan siunaaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa: haudata voidaan myös siunaamatta.
Jokaisella kirkkomme jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan.
Seurakunnalla ja seurakunnassa erityisesti papeilla on velvollisuus
huolehtia kirkkoon kuuluvien hautaan siunaamisesta. Muiden kohdalla tällaista velvollisuutta ei ole, paitsi pyydettäessä siunaamaan muiden kristillisten kirkkojen jäseniä. Muutenkin seurakunnan työntekijöiden tehtävänä on palvella ensisijaisesti seurakunnan jäseniä.
Hautaan siunaaminen kuuluu seurakunnan jäsenetuihin niin kuin muutkin
kirkolliset toimitukset. Seurakuntaan kuulumattomien siunaaminen on ollut
jäsenedun tarjoamista ei-jäsenille. Tämä on ollut epäreilua seurakunnan
jäseniä kohtaan. Kysymys on tasavertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Jäsenille määritellyt edut ja palvelut kuuluvat jäsenille, mutta eivät muille. Tästä huolimatta diakoniaan kuuluu kaikkien seurakunnan alueella asuvien avun tarpeessa olevien ihmisten auttaminen kirkkoon kuulumisesta tai kuulumattomuudesta riippumatta.
Puhumme myös reilusti rahasta ja käytetystä ajasta
Mikäli siunaamme kirkkoon kuulumattoman hautaan, siihen kuluu aikaa ja tämän seurauksena tietysti rahaa. Karkeasti laskien yhteen hautaan siunaamisen valmisteluineen kuluu papilta, kanttorilta, suntiolta, haudankaivajalta ja toimistosihteeriltä aikaa yhteensä noin kaksi työpäivää. Kirkkoon kuulumattomien hautajaisiin käytetty aika on ollut pois seurakunnan jäsenten palvelemisesta.
Papiston kesken laskimme vuoden 2006 talousarvion perusteella seuraavaa: Yksien hautajaisten järjestämisestä tulee seurakunnalle kustannuksia keskimäärin noin 500 €. Summa koostuu papin, kanttorin, suntion ja toimistotyöntekijöiden palkoista sekä tilojen siivous- ja ylläpitokustannuksista. Seurakunnan jäsenet ovat jäsenmaksuillaan (=kirkollisvero) joutuneet kustantamaan niidenkin hautajaiset, jotka eivät ole maksaneet jäsenmaksua. Nyt olemme poistaneet tämän epäkohdan.
Jokainen uskonnollinen yhteisö tahtoo hoitaa omat vainajansa
Yleisperiaatteena on, että kunkin vainajan hautajaismenoista huolehtii se
uskonnollinen yhteisö, johon vainaja on eläessään kuulunut. Seurakunta ei
vastaa eikä saa vastata ei-kristillisiin uskontokuntiin kuuluvien,
esimerkiksi buddhalaisten, islamilaisten, hindulaisten tai uuspakanoiden
hautaan siunaamisesta. Huomasimme edellisessä käytännössämme
mielenkiintoisen epäkohdan: aikaisemmin mihinkään uskontokuntaan
kuulumattomat olivat seurakunnassamme samalla viivalla kirkon jäsenten
kanssa. Sehän oli melko outoa. Nyt he ovat samalla viivalla kaikkien
muiden kristillisiin kirkkoihin kuulumattomien kanssa.
Miten palvelemme seurakuntamme jäseniä, jos omainen ei kuulunutkaan seurakuntaan?
Yhtä lailla seurakuntamme jäsen - ja myös seurakuntaamme kuulumaton - on tervetullut keskustelemaan ja sopimaan kanssamme hautajaisjärjestelyistä ajankohtineen. Tahdomme kuunnella ja auttaa surun ja kaipauksen hetkellä. Tehtävämme on olla vierellä ahdistuksen koittaessa. Tämän haasteen tahdomme myös kohdata. Kuitenkin meistä on etukäteen reilua kertoa ne rajat, joiden mukaan toimimme. Olemme käytettävissä kuitenkin kunnioittaen vainajan ilmaisemaa tahtoa ja näkemystä. Samalla yrittäen toimia niin oikeudenmukaisesti kuin tässä maailmassa vajavaisella käsityksellämme kuin mahdollista.
Entä jos jonkin toisen seurakunnan pappi tulee siunaamaan?
Tiedämme ratkaisumme poikkeavan monen muun seurakunnan
käytännöstä. Tiedämme myös siihen vedottavan. Joku myös saa jostakin
naapuriseurakunnasta toisen papin siunaamaan. Tässä tapauksessa omaisten on keskusteltava kirkkoherran kanssa, koska lain mukaan hän antaa luvan
kristilliseen hautaan siunaamiseen seurakunnan kirkossa tai kappelissa.