Vaippakakkuja ja pääsiäismunia

Riitta Haapa-aho

Viimeiset viikot olen valmistellut rakkaan ystäväni vauvakutsuja. Sellaisia juhlia, joita Amerikassa kutsutaan ”baby showeriksi”. Lupasin viime syksynä järjestää tulevalle äidille juhlat, kun se on ajankohtaista. Silloin odotettu vauva oli vasta voimakas pilke vanhempien silmäkulmassa. Pian laskettuun aikaan on pari kuukautta.

Vauvakutsut ovat minulle uutta ja ihmeellistä. En ole ennen ollut sellaisissa juhlissa saati järjestänyt moisia. Käsitykseni perustuvat pääasiassa Sinkkuelämän jaksoon, jossa Charlotte järjestää Mirandalle baby showerit. Kun netistä googlailee vauvakutsuja, haulla löytyy pastellivärejä ja vaipoista tehtyjä kakkuja.

Joku voisi sanoa, että tällaiset juhlat ovat hölmöä amerikkalaista humpuukia. Mutta kai sieltä Amerikasta voi joskus tulla jotain hyvääkin? Miksi ei kannattaisi juhlia uutta elämää – suurta ihmettä, jota on paljon odotettu?

Pian on pääsiäinen, uuden elämän, Kristuksen ylösnousemuksen juhla. Pääsiäinen on suurimman toivon juhla. Rairuohot istutetaan kuvastamaan uutta kasvua. Tiput asetellaan ruohikolle muistuttamaan uudesta elämästä. Pääsiäismunat kertovat tyhjästä haudasta.

Näiden kaikkien symbolien keskelle sopii hyvin tuo valtava vaippakakku! Se on samanaikaisesti arkinen ja juhlava. Vielä hetken se kohoaa kauniina ja koristeltuna, mutta pian sen sisältö joutuu kohtaamaan vahvempansa. Mutta tuo vahvempi on rakastettu, odotettu, Jumalan ihme.

 

Psalmi 139: 13-16

Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten,

äitini kohdussa olet minut punonut.

           Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.

           Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,

muotoni kuin syvällä maan alla,

mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

            Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

            sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.