Paasto – kituliaita kieltäymyksiä vai iloista kilvoittelua

Hannu Bogdanoff

Maaliskuun ensimmäisenä perjantaina valitsi miestenpiirin vieras, Jarmo Nieminen, yhdessä laulettavaksi virreksi kaikille tutun kesävirren Jo joutui armas aika. Perusteluksi Nieminen kertoi keväisen ilman ja talven selän taittumisen. ”Ensi kuun jälkeen on jo toukokuu. Silloin kesä on jo lähellä.”, selitti Nieminen hyväntuulisesti.

Piiriläiset lauloivat kaksi ensimmäistä säkeistöä.  Vieraamme aloitti alustuksensa kommentoimalla lauluamme humoristisesti: ”Kovin saimme synkän version tuosta kauniista ja iloisesta virrestä.” Totesi sen jälkeen synkän sävyn sopivan hyvin päivän aiheeseen, joka oli Suomenlinnan sotavankileiri 1918.

Kuten vieras arvioi, kuulosti 80-päisen miesjoukon veisuu vakavalta. Tempo oli laahaava ja sävelkorkeus niin matalalla, että alaäänet laskivat melkein mörinäksi. Usein niin komealta ja juhlavalta kuulostava mieslaulu ei sellaisenaan istunutkaan iloiseen kesävirteen. Mikä sopii virteen Jumala ompi linnamme ei sellaisenaan sopinut Suvivirteen.

Moni maaliskuun ensimmäisenä päivänä suuren paaston aloittava sortuu tekemään saman vakavuuden. Yhdistämme paastoon kieltäymyksiä, pidättäytymistä ja ponnisteluja. Yritämme syödä kasvispainotteisesti pyrkimällä olemaan kiinnittämättä huomiota ruuan makuun. Yritämme höllentää elämän tahtia, vaikka se ei sopisi elämäntilanteeseen tai koetamme ponnistella paremmiksi ihmisiksi otsa rypyssä jokaisesta epäonnistumisesta jalkaa polkien. Paastonajasta tulee helposti alakuloista, jopa synkkää, täynnä kituliaita kieltäymyksiä.

Vaihtoehtoisesti paasto voisi olla iloista kuin kesäinen suvivirsi. Ruokapuolella paastoava voisi innostuneena kokeilla uusia kevyempiä ruokia vaihtoehtona tutuille ruokalajeille. Kevyistä paastoruuista saattaa löytää itselleen sopivia vaihtoehtoja käytettäväksi ympäri vuoden. Uudet palkokasveista tai kaurasta kehitetyt ruoka-aineet ovat hyviä ja tutunmakuisia vaihtoehtoja säännölliseen ruokavalioon. Kristilliseen paastoon ovat aina kuuluneet kasvisruuat.

Paremmaksi ihmiseksi tuleminen taas onnistuu paremmin hyväntuulisena kuin väkisin pusertamalla. Lähimmäisten auttaminen, kohteliaisuus ja muiden huomioiminen tekee itsellekin hyvän mielen. Paaston ei tarvitse olla yksinäisyyteen vetäytymistä, vaan ihmisten kanssa yhdessä olemista. Iloinen ihminen tartuttaa ympärilleen hyvää tuulta ja onnellisuutta. Yhteisöllisyys on asioiden ja ajan jakamista ja yhdessä viihtymistä. Kristillisyyteen on aina kuulunut omasta jakaminen.

Hyväntuulista yhdessä olemista kuvasi ensimmäisen paastonajan sunnuntain perhekirkon lounaalla osuvasti vanhempi herrasmies: ”On niin mukavaa olla täällä lasten keskellä, nauttia monen ikäpolven kohtaamisesta.” Mies kertoi käyvänsä jokaisessa perhekirkossa ja perhemessussa juuri tämän takia. 80 vuotta täyttäneen ikämiehen sanat olivat viisaita, nousivat elämänkokemuksesta. Usein unohdamme, että pystymme tuottamaan iloa toisillemme jo pelkällä läsnäololla.   

Hyvää pääsiäisen odotusta ja suuren paaston aikaa!