Jalat maassa ja pää pilvissä

Selja Koponen

Vastaleikattu nurmikko pistelee paljaiden jalkojen alla, kun sen yli astelee. Heinän tuoksu yhdistyy auringon lämpöön; kesän tuntee, haistaa ja kuulee. Korviin kantautuu jostain kauempaa lintujen laulua ja heinäsirkat sirittävät aivan jalkojen juuressa. Ruohikolle on levitetty huopa, jolle asettua pötköttämään. Laiskottaa. Puoliavoimin silmin voi tiirailla pilvien muodostelmia. Tuossahan on aivan selkeästi... Mielikuvituksen avulla pilvien muuttuvissa muodoissa voi nähdä mitä erilaisempia asioita.

Mutta tiesitkö, että Raamatussa kerrotaan esimerkiksi, kuinka Jumala on ihmisten keskellä pilvissä. Vanhassa testamentissa, israelilaisten pitkällä erämaavaelluksella, Jumala ohjasi pilvipatsaana kansansa kulkua oikeaan suuntaan kohti vapautta ja luvattua maata. Vanhassa ja Uudessa testamentissa Jumalan puhetta kuullaan myös pilvistä. Esimerkiksi kun Jeesus kastettiin Jordan-virrassa, pilvestä kuului Jumalan ääni. Pilven päällä Jeesus sitten lähti takaisin Isänsä luokse ylösnousemuksensa jälkeen opetuslastensa silmien edessä. Seuraavan kerran poutapilviä katsellessa voi ajatuksen antaa nousta myös sananmukaisesti taivaallisiin asioihin.

Jos Raamatun kertomukset ovat kirmanneet mielestä kesälaitumille, mieleen voi palauttaa jokakeväisen kiistakapulan: Suvivirren. Sen toisen säkeistön sanoissa lauletaan, kuinka oikeastaan koko luomakunta muistuttaa meitä Jumalan hyvyydestä ja ihmeellisyydestä. Maailma kertoo meille jotain kaiken Luojasta. Kesän alkuun liittyvän laulun teksti huokuu myös pohjoisen asukkaiden kiitollisuutta pimeän talven jälkeen. Nyt on valoa, elämää ja kasvua! Suvi on taivaan siunaus kaamoksen kalventamille kasvoille. Tänä keväänä ja alkukesästä meitä onkin hellitty lämmöllä. Kuin hujauksessa maailma muuttui vihreäksi ja tuomi sekä juhannusruusu kukkivat villisti valkoisenaan jo toukokuussa.

Jumalan itseilmaisussa luonnolla ja luontokappaleilla on tärkeä tehtävä. Esimerkiksi linnut kertovat Raamatussa Jumalan huolenpidosta. Pyhä Henki laskeutui kerran kyyhkysen hahmossa maan päälle puolustamaan ja vahvistamaan ihmisiä. Ja kauan sitten Jumala lähetti korpit ruokkimaan profeetta Eliaa tämän vaarallisella pakomatkalla. Linnut kuljettivat ruokaa väsyneelle ja nääntymäisillään olevalle miehelle. Toisaalta Jeesus opetti katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia ja kehotti ottamaan oppia siitä pyhästä huolettomuudesta, joka luonnossa vallitsee. Kukat eivät murehdi huomisesta. Miksi ihmisen pitäisi?

Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet poikkeukselliset. Tuomi ja juhannusruusu nuupottavat nyt kesäkuun puolivälissä janoisina hirsisaunan seinustalla ja kukkien terälehdet ovat varisseet jo maahan. Vihreä nurmikko on alkanut muuttua heinäkuun keltaiseksi auringon paahtaessa ja pilvien pihtaillessa sadetta. Linnut nääntyvät janoon. Koko luomakunta huokaa ihmisen puoleen nyt avunpyynnön. Kerran Jumala loi tämän kaiken ihmeellisen ihmiselle hyödyksi ja huviksi. Mutta meille annettu vapaus ei tullut vailla vastuuta. Ihmiselle – "luomakunnan kruunulle"  – annettiin tehtäväksi myös varjella tätä kaikkea.

Sosiaalisessa mediassa on viime viikkoina kehotettu meitä viemään vesikuppeja janoisille eläimille ja säätiedotuksissa on varoiteltu maasto- ja metsäpalon vaarasta. Uutiskuvien kautta muoviroskasta muodostuneet merien jätelautat vellovat olohuoneissamme, ilmastonmuutos puhututtaa ja pelottaa. Jeesuksen opettama huolettomuus ei tarkoita vastuuttomuutta. Pidetään huoli yhteisestä planeetasta – vaikka vesikippo kerrallaan! Ja laitetaan roskat roskikseen eikä luontoon. Roskattu luonto kertoo nimittäin enemmän meistä luoduista ihmisistä kuin meidät luoneesta Jumalasta. Alun perin Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja totesi sen hyväksi.

Suomen kesä on kaunis mutta valitettavan usein sangen lyhyt. Luonnon elinvoiman ja monimuotoisuuden kummastelemiseen ruohikolle levitetty huopa tarjoaa kesäpäivänä oivallisen tarkastelupaikan. Katseen voi kiinnittää alas maahan pieniin yksityiskohtiin tai sitten voi kurottaa kauas ja korkealla – aina taivaaseen saakka. Kaikessa meitä ympäröivässä voi nimittäin nähdä jäljen Luojan hyvästä tahdosta.