Elokuun haikea innostus

Takana levoton ja huonosti nukuttu yö, edessä täysi työpöytä ja nippu asioita, jotka tuntuvat vierailta ja ennenkuulumattomilta. Tämä on monen kokemus elokuisesta maanantaiaamusta. Paluu arkeen ja takaisin töihin loman jälkeen tuntuu joskus ahdistavalta. Tunteet ovat kaksijakoiset, haikeutta jonkun loppumisesta ja jännitystä uuden alkamisesta.

Loman päättymisen myötä on luovuttava mieluisista rutiineista, jotka on kesälomalla ehtinyt muodostaa itselleen. Myöhäinen herääminen, kiireettömyys ja oikeus olla tekemättä mitään ovat kesälomalla tärkeitä. Paluu töihin pyyhkäisee kaiken kerralla uusiksi, toisenlaiseksi.

Töiden alkaminen ahdistaa jo siksi, että päivärutiinit muuttuvat.  Muutos vaatii sopeutumista ja kuluttaa energiaa, vaikka palaisi vanhaan ja tuttuun. Jos loma on täyttänyt tehtävänsä, ovat työasiat pyyhkiytyneet mielestä. Ensimmäinen työpäivä on sopeutumista tuttuun; asioiden palauttamista mieleen.

Jonkinlaisena siirtymäjaksona ajanjaksosta toiseen on lomanjälkeinen elokuu hyvä ajankohta aloittaa uutta tai muuttaa vanhaa. Jos hengellisyys ja hiljentyminen ovat tähän asti olleet vieraita, voisi elokuu olla aika aloittaa säännöllinen hiljentyminen ja itsensä tutkiminen.

Sen jokainen voi tehdä itselleen luontevalla tavalla. Joku käy kotiseurakunnan jumalanpalveluksessa sunnuntaisin, toinen hiljentyy hautausmaalla käyskennellessään edesmenneiden esi-isiemme muistomerkkejä katsellen, kolmas lähtee luontoon ja kohtaa luojansa sieni- ja marjametsässä, neljäs hiljentyy liikkumalla.  

Pääasia on oma aika ja rauha, hetken kiireettömyys, joka osana viikkorutiinia auttaa jaksamaan seuraavaan lomaan.

Hannu