Jo joutui armas aika…

Sabine Nieminen

Valo lisääntyy, päivät pitenevät ja väsymys väsityy. Ah, kevät! Mieli on korkealla ja lumesta vapautuneet polut ja kadut houkuttavat liikkumaan ulkona. Tai siis, näin niissä romatisoiduissa ajatuksissa, jotka varmasti jokaisella suomalaisella kutittelee mielen sopukoissa aina, kun joku puhuu keväästä. Suomen luonto on esitellyt itsestään meille suorastaan ärsyttävän todellisuuden itsestään tänä keväänä. Lunta, räntää ja vihmovaa tuulta. Ja vapun kelit tuntuivat kuuluvan ennemmin marraskuulle kuin toukokuulle. Pitkän ja synkän talven jälkeen tämä ei nyt ihan ole sitä, mitä odottaisi. Voih, kevät missä lienet?

Taas linnut laulujansa visertää kauniisti…


Jos arjen harmaus masentaa, se yksi takuuvarma muistutus kevään tulosta on lintujen laulu. Säästä huolimatta tämä luonnon oma sinfoniaorkesteri odottaa urbaaneimmankin ihmisen ulko-oven toisella puolen, jos malttaa korvaansa sen suuntaan kallistaa. Avaa korvasi ja avaa sydämesi, niin saat kuulla luonnon uudistumisen sanomaa.

Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi...


Kylmän ja synkän sään alla ei aina muista sitä kaikkea hyvää, mistä omassa elämässään saa nauttia päivästä toiseen. Keväisessä räntäsateessa ei muista olla kiitollinen siitä vaikkapa siitä kahvikupposesta, jonka saa nauttia rauhassa työpäivänsä päätteeksi omassa kodissaan. Silloin ärsyttää, väsyttää ja kiukuttaa. Missä auringonpaiste? Missä lämpö? 

… luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.


Optimismi ei ole se suomalisille kaikista ominaisin piirre, mitä luonteiden kuvaukseen tulee. Jostain syystä meille on periytynyt sellaiset geenit, että valittaminen ja kyynisyys tulee helpommin pintaan kuin hymy ja kaunis sana. Optimistisuutta ja iloisuutta pidetään päälleliimatulta ja teennäiseltä. Mutta tämä ei meitä estä oppimasta uutta, vähemmän synkkää tapaa suhtautua elämään. Mitäpä jos seuraavan kerran, kun ärsytys on kovimmillaan pysähdyt kuuntelemaan lintujen laulua? Tai seuraavan räntäsateen yhteydessä kiität siitä hetkestä, kun pääset sisälle lämpimään? Tai vaikkapa kehaiset kaverin paitaa tai kiität siitä, että sait nähdä hänet? Haasta itsesi! Mieti jokaisen valittamisen aiheen vastapainoksi yksi asia, mistä olet aidosti kiitollinen ja sano se ääneen. Pienin teoin ja kauniiden sanojen myötä synkät kelit tuntuvat vähemmän synkiltä ja auringon paiste tuntuu kirkkaammalta. Anna kevään tuoda tulleessaan uusi mieli ja hyvät ajatukset!

P.S. Ei hätää. Kyllä se kesä sieltä tulee vielä. Jospa se tänä vuonna kestäisi pitempään kuin yhden viikonlopun...