Marraskuun sana

Vuosi on pian kulunut ja kirkkovuosi on päättymässä.

Matteuksen evankeliumiteksti saa minut mietteliääksi ja tunnen piston sydämessäni. Jeesus tuo esille arkisilta ja vaatimattomilta vaikuttavat teot, kun hän sanoo:

 ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.”

Olenko toiminut lähimmäiseni hyväksi? Olenko jättänyt huomiotta ne lähimmäiseni, jotka erityisesti tarvitsevat huolenpitoa ja rakkautta? Mikä on hyvä tapa toimia ja auttaa tässä tilanteessa, juuri tätä ihmistä?

Jeesus kertoo meille millä tavalla tekojamme ja rikkomuksiamme viimeisellä tuomiolla punnitaan. Menestys, rikkeetön usko ja loistava työura eivät ole ansiollisia suorituksia, joihin voisimme viimeisellä tuomiolla vedota.

Kukaan meistä ei selviydy yksin tässä maailmassa, tarvitsemme toisiamme. Kristus itse on antanut meille esimerkin palvelemisesta. Kristus itse on läsnä jokaisessa kärsivässä: ”Kaiken minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle.”

Herra,

varjele meitä sokeudelta, että emme torjuisi sinua lähimmäisissämme.

kiitos, että kannoit syntimme ja sovitit rikoksemme.

Auta meitä luottamaan siihen, että sinun kuolemasi ja ylösnousemisesi

on tie taivaan kotiin.

Aamen.