Syyskuun sana

Minä loin sinut

Eräs mies kulki kaupungin kadulla ja näki siellä lapsen kulkevan aivan yksinään. Lapsi oli selvästi nälkäinen ja vapisi kylmissään, kukaan ei pitänyt hänestä huolta. Mies tuskastui ja huusi vihaisena Jumalalle: - Miten sinä voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään? Miksi et auta tätä lasta?

Jumala ei vastannut mitään. Yöllä mies heräsi kesken unensa ja kuuli äänen sanovan: - Minä olen tehnyt asialle jotakin. Minähän loin sinut.

Kirjasta A. Mello: Kuuletko linnun laulun

Tämä vanha tarina antaa paljon ajattelemisen aihetta. Miehen kysymys Jumalalle on osuva: ”Miksi et tee mitään?” Toisinaan meistä saattaa tuntua, että Jumala ei kuule meitä. Odotamme, että Jumala toimii ja muuttaa asioiden kulkua, kun itse olemme sivustakatsojina. Minä loin sinut! Hyvän tekemiseen ei tarvita sankaritekoja, vaan asioiden parantamisen voi aloittaa arjen pienillä teoilla. Asioiden parantaminen alkaa siitä, että huomaamme lähellämme olevan avuntarvitsijan.

Me tarvitsemme toisiamme. Kukaan meistä ei selviydy yksin. Tarvitsemme yhteyttä Jumalaan ja toisiimme.

Jeesus on sanonut, että siellä missä kaksi tai kolme ihmistä on hänen nimessään koolla, siellä hän on itse heidän kanssaan. Emme saa unohtaa heitä, jotka ovat yksin. Emme saa unohtaa heitä, jotka tuntevat olevansa yksin.

Hyvä Jumala, avaa silmämme näkemään lähimmäisemme. Anna meille kuulevat korvat ja auttavat kädet. Anna meille lohdutuksen sanoja. Anna meille rohkeutta tehdä hyvää. Aamen.

Paula Yli-Hukkala, diakoni